Ympäristöprojekti on voimauttava prosessi

Nuoria Espoon Otaniemen ja Oulun steinerkoulun lukiosta osallistui kansainväliseen Youth Eco Hub -hankkeeseen ja toteutti itse suunnittelemansa ympäristöprojektit. Aktiivisesti mukana olleet 43 nuorta osallistivat mukaan koko oman luokkansa tai ryhmänsä, sekä muuta koulun väkeä – yhteensä noin 150 henkeä.

Nuorten ympäristöprojektit sukelsivat kiertotalouden ja luonnonkirjon pariin. Oulussa ankealle koulunpihalle kaivattiin monimuotoisuutta ja projektin tuotoksina syntyi muun muassa hyönteishotelleja, pieni niittyalue, kasvatuslaatikoita ja linnunpönttöjä. Otaniemessä oppilaat halusivat perustaa kouluunsa kasvatusparvekkeen, jolla viljellään ja vietetään aikaa. He opettelivat muun muassa hiilettämään biohiiltä keräämistään risuista sekä kompostoimaan bokashi-mentelmällä.

Keskiviikkona 10.11. järjestetyssä tilaisuudessa opettajat Kirsi Haapamäki Otaniemen lukiosta ja Kati Heikkilä-Huhta Oulun steinerkoulusta kertoivat hankkeessa. Opettajien rooli oli toimia mentoreina oppilailleen, jotka toteuttivat omia ympäristöprojektejaan Esitysten jälkeen oli vuorossa tilaisuuteen vieraaksi kutsutun opettaja Sanni Virtasen kommenttipuheenvuoro. Virtanen on Ruusuvuoren koulun Korso valittaa ja Radikaali toivo -toiminnan takana, ja on tunnettu opettajien ja oppilaiden ympäristötoimijuutta ja vaikuttamista tukevasta työstä. Tilaisuudessa myös julkaistiin hankkeen tuotoksena syntynyt Ympäristöprojektit muutosvoimana -projektityöskentelyn työkirja.

 

Projektityö innostaa, osallistaa ja vahvistaa

Nuorille Youth Eco Hub toimi tilaisuutena saada kansainvälisiä kokemuksia sekä oppia projektityön tärkeitä taitoja. Projekteissaan nuoret olivat itse aktiivisessa roolissa suunnittelusta toteutukseen. He esimerkiksi toimivat itse asiansa esittelijöinä kaupungin suuntaan; kierrättivät kaupungin edustajia monimuotoisuutta kaipaavalla koulunpihallaan ja kirjoittivat suoraan päättäjille. Tämäkin tehtiin nuorten näköisesti; 17-vuotiaan kirje ei täytä normiformaatteja – eikä sen tarvitsekaan! Tärkeintä on, että ensimmäiset askeleet kansalaisvaikuttamisen suuntaan on otettu ja kokemus omista mahdollisuuksista synnytetty.

”Joskus kursseilla oppilaiden oma osallisuus saattaa jäädä vähäisemmäksi, mutta tällaisen projektin imussa se todella toteutuu”, Haapamäki toteaa. Eikä osallisuus jäänyt vain oman porukan kokemukseksi; Oulussa lähialueen asukkaat kiinnostuivat nuorten tekemistä kasvatuslaatikoista ja linnunpöntöistä niin, että tilauksia alkoi sadella sisään! Pian nuoret nikkaroivatkin kasvatuslaatikoita ja linnunpönttöjä myös lähialueen pihoille. Se, että aikuiset kiinnostuivat heidän tekemisistään, teki nuoriin suuren vaikutuksen.

”Tekeminen koettiin yleisesti piristäväksi normikoulutyön rikastajaksi”, kuvaa Heikkilä-Huhta. Ideat lensivät villeinä, kun nuoret ideoivat unelmien koulupihaa – jopa kanalaa ja suihkulähdettä ehdotettiin! Toisaalta tunteet seilasivat myös toiseen laitaan. Oulussa lukiolaiset osallistivat pihasuunnitteluun myös ala-asteen oppilaita. Pienet ideologit odottivat monimuotoista muutosta nopeasti, ja joutuivatkin pettymään: joskus muutosten toteutuminen vie aikaa. ”Tässä tiivistyy minusta juuri se oppi”, kommentoi Sanni Virtanen ja jatkaa: ”Lasten ja nuorten kanssa projektiin lähtiessä sanon aina, että tässä on nyt sellainen juttu, että tämä voi joko onnistua, tai voi olla että ei. Mutta tärkeintä on, että me lähdetään nyt tätä tekemään, yhdessä”.

Projektityöskentelyn kaari yksissä kansissa

Aivan hankkeen alkupuolella Ilze Jece FEE Latviasta kokosi projektityölle menetelmäoppaan, jonka työstämiseen myös muut hankemaat osallistuivat. Opas koostuu mentorin osiosta ja oppilaille suunnatusta projektityöskentelyn työkirjasta. Opasta käytettiin hankkeessa järjestetyissä nuorten koulutuksissa ja lisäksi Heikkilä-Huhta ja Haapamäki käyttivät sitä opetuksessa. Hankemaiden opettajilta myös kerättiin oppaasta palautetta. Nyt suomennettu ja julkaistu Ympäristöprojektit muutosvoimana – projektityöskentelyn työkirja on osa opasta, ja se on tarkoitettu kaikkien kouluissa projektitöitä toteuttavien tueksi!

Työkirja johdattaa läpi ympäristöprojektin jokaisen vaiheen. Aivan ensin se ohjaa unelmoimaan ja auttaa tunnistamaan omia vahvuuksiaan – projekteissa jokainen pääsee loistamaan siinä, missä on hyvä! ”Meilläkin eräs arkkitehtuurista kiinnostunut oppilas intoutui tekemään parvekesuunnitelmat tietokoneohjelmalla!”, Haapamäki kertoo.

Unelmista ja omista vahvuuksista työkirja etenee ympäristöasioiden kautta toiminta- ja viestintäsuunnitelmiin. Siinä on siis koko projektin kaari yksissä kansissa. ”Työkirja palvelee kyllä mainiosti, säästää opettajan aikaa ja on inspiroiva”, Heikkilä-Huhta kiittelee. Työkirja löytyy Vihreän lipun verkkosivuilta, täältä.

 

Opettajan hattu vaihtuu mentorin viittaan

Projektityössä opettaja saa laittaa lakin naulaan, ja napata harteilleen mentorin viitan. Toisin kuin opettaja, joka opettaa usein asiasisältöä jossakin asiassa, mentori auttaa löytämään oman tapansa oppia. Oppaan mukaan mentori on ihminen, joka ohjaa, inspiroi ja motivoi nuoria käyttämään potentiaaliaan aktiivisina maailmankansalaisina, jotka haluavat vaikuttaa niin paikallisesti kuin globaalisti. Työkirjassa on myös opettajalle lyhyt ohjeistus roolin vaihtoon.

Entä sitten se ainainen päänvaiva; arviointi. Miten se onnistuu ympäristöprojekteissa? Hienosti, toteavat illan asiantuntijat. ”Arviointi on lukioissa nykyään tosi monipuolista”, muistuttaa Haapamäki. ”Kasvatuspäiväkirja oli sellaisessa muodossa, että pystyin sen arvioimaan ihan numerolla, mutta koululla myös näki oppilaiden panoksen ja aktiivisuuden – tekemistä siis myös voi arvioida”. Virtanen puolestaan kertoo, että peruskoulun kuvataiteen opettajana projektien arvioiminen on tullut hänelle jo omien projektiensa kautta tutuksi. ”Oman äänen etsiminen voi olla projektissa pitkän aikavälin tavoitteena, mutta en voi arvioida sitä. Sen sijaan voin arvioida keskusteluun osallistumista, panosta ja mielipiteiden muodostamista”. Peruskoulussa on paljon hyväksytty/hylätty –kursseja, joka on toki arvioinnin suhteen helpompi skaala kuin numeerinen. ”Projektin oppisisällöt eivät välttämättä osu minkään tietyn aineen opsiin, mutta opsin arvoperustaan tavoitteet usein osuvat – ja silloin sen voi liittää osaksi koulutyötä”.

 

Youth Eco Hub -hanke

Youth Eco Hub on Eco Schools -verkoston koordinoima yhteishanke, joka toteutettiin vuonna 2021. Hankkeeseen osallistui nuoria Suomesta, Virosta, Latviasta ja Venäjältä. Suomessa hanketta koordinoi Vihreä lippu -ohjelma. Hankkeen tavoitteena oli innostaa nuoria ympäristötoimintaan ja tuoda yhteen parhaita käytäntöjä. Projekteista saadut opit koostettiin lopuksi Eco Schools -verkoston yhteiseen menetelmäoppaaseen (englanninkielinen) sekä suomennettuun projektityöskentelyn työkirjaan.

Vihreä lippu on osa Eco Schools verkostoa. Eco Schools on maailman laajin kestävän kehityksen kouluverkosto. Ympäristökasvatustoimijoiden maailmanlaajuinen kattojärjestö Foundation for Environmental Education (FEE) vastaa Eco Schools -verkostosta. Ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi koordinoi Vihreää lippua.

Hankkeen “Empowering youth and teacher network of the Eco-Schools programme for the Sustainable Baltic Sea region” (Nr. 1020460) on rahoittanut Pohjoismaiden ministerineuvosto.

 

Työkirjat:

YMPÄRISTÖPROJEKTIT MUUTOSVOIMANA – Projektityöskentelyn työkirja nuorille
Methodological material: ENVIRONMENTAL INITIATIVES FOR SUSTAINABLE COMMUNITY

Lisätietoja:

Youth Eco Hub -hanke:
Reija Mikkola
Hankekoordinaattori, FEE Suomi
puh: 050 372 3214
reija.mikkola@feesuomi.fi

Otaniemen lukio:
Kirsi Haapamäki
kirsi.haapamaki@espoo.fi

Oulun steinerkoulun lukio:
Kati Heikkilä-Huhta
kati.heikkila-huhta@steinerkasvatus.fi