Itsetuntemus, luontosuhde ja kulttuuri – Globaalin ympäristökasvatuksen opetuskokonaisuus
Artikkelikuva yllä: Marianne Saviaho
Tampereen yliopiston kasvatustieteen opiskelijat Aino Pitkänen ja Juuso Tarkka suunnittelivat osana Ympäristökasvatuskokeilut-kurssia globaalin ympäristökasvatuksen teemoja käsittelevän opetuskokeilun yhdeksäsluokkalaisille yhteistyössä Vihreän lipun kanssa. Kirjoituksessaan he kertovat kokonaisuudestaan ja jakavat neljän oppitunnin kehyksensä vinkiksi kaikille.
Globaalin ympäristökasvatuksen teemoja käsittelevän opetuskokeilun lähtökohtana meitä kiinnosti käyttää kokeilussa toiminnallisia ja luovia menetelmiä, sekä ihmisten moninaisuuden käsittely, opetukseen vakiintuneiden toiminta- ja ajattelutapojen haastaminen ja oppiainerajojen rikkominen. Kokeilua ohjasi humanistinen, erilaisia kokemusmaailmoja ymmärtämään pyrkivä metodologia strukturalistisella, yhteiskunnan rakenteita kriittisesti tarkastelevalla perspektiivillä.
Rakensimme aiheen ympärille neljän oppitunnin kehyksen, jota opettajat voivat halutessaan soveltaa omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Opetuskokonaisuuden tavoitteena on luontosuhteen ja kulttuurin tarkastelu, itsetuntemuksen kehittäminen sekä moninaisuuden ymmärtäminen. Kokeilussa pyritään luontosuhteiden erilaisia kulttuurisia kytköksiä tarkastelemalla huomaamaan yhteiskunnallisia rakenteita, ennakkoluuloja ja stereotypioita, jotka ajatteluamme saattavat tiedostamattamme leimata.
Vihreän lipun toiveita kokeilulle olivat konkreettisten vaikuttamismahdollisuuksien pohtiminen oppilaiden kanssa sekä selkeä opetussuunnitelmaan pohjautuminen. Kokonaisuus on suunniteltu toteutettavaksi maantieteen sekä oppilaanohjauksen yhteisopettajuuden menetelmin, joten suunnittelimme kokonaisuuden vastaamaan maantieteen sekä oppilaanohjauksen oppiainekohtaisiin tavoitteisiin. Se voi kuitenkin sopia yhtä hyvin toteutettavaksi myös esimerkiksi biologian, äidinkielen, kuvaamataidon, elämänkatsomustiedon tai uskonnon opetuksessa.
Yhteydet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin
Opetussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2014) laaja-alaiset tavoitteet ohjasivat työtä, erityisesti tavoitteet 1,2 ja 7, eli “Ajattelu ja oppimaan oppiminen”, “Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu” sekä “Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen”.
Vuosiluokkien 7–9 maantiedon oppiainekohtaisia tavoitteita ovat mm. oppilaiden ohjaaminen ymmärtämään erilaisia kulttuureja ja ihmisten elämää maapallon eri alueilla, vaalimaan rakennettua ja luonnon ympäristöä ja niiden monimuotoisuutta, tukea osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja, kasvamista aktiiviseksi, vastuulliseksi ja kestävään elämäntapaan sitoutuneeksi kansalaiseksi sekä ohjata arvostamaan omaa alueellista identiteettiä sekä luonnon, ihmistoiminnan ja kulttuurien moninaisuutta (Opetushallitus, 2014).
Oppilaanohjauksen tavoitteena on tukea oppilaiden kehittyvää toimijuutta, sekä kykyä tehdä omaa tulevaisuutta ja uraa koskevia päätöksiä. Monet oppilaanohjauksen tavoitteista, kuten osallisuus, aktiivinen toiminta sekä oppimisen elinikäisyys, ovat yhdenmukaisia ympäristökasvatuksen tavoitteiden kanssa. (Aarnio-Linnavuori 2020.) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2014) mukaan oppilaanohjauksen tehtävänä on mm. tukea oppilaiden itsetuntemuksen kehittymistä sekä tukea oppilaita tekemään omiin valmiuksiinsa, arvoihinsa ja lähtökohtiinsa sekä kiinnostukseensa perustuvia valintoja. Oppilaanohjauksen tavoitteena on myös mm. kehittää taitoja ratkaista ongelmia tilanteessa, jossa valmista ratkaisua ei ole annettu. Lisäksi opetellaan analysointivalmiuksia sekä omiin valintoihin vaikuttavien tekijöiden tunnistamista.
Lähtökohdat ympäristökasvatuskokeilumme taustalla
Kokeilussamme ymmärrämme kasvatuksen tavoitteena sivistyksen samansuuntaisesti Huhtalan (2018) ja Värrin (2018) kanssa; se pohjautuu kokonaisvaltaiseen reflektioon, ja johtaa oman identiteetin vahvistumiseen, sisältäen oleellisena osana ihmisen suhteen ympäristöönsä. Näin ollen identiteetti, reflektio ja suhde ympäristöön ovat kaikkien oppiaineiden läpi leikkaavia yhteisiä teemoja. Tarkoituksenamme opetuskokeilussa on soveltaa narratiiveja sekä taidetta tiedostavan, kriittisen ja reflektoivan ajattelun ruokkimiseen.
Oikarisen, Martikaisen, Mellasen, Laakson, Kuhalammen, Hakokönkään, Heinosen, Välimäki-Kleemolan, Keisteri-Sipilän ja Elmeen (2020) mukaan taidekasvatuksessa voikin kehittyä oppilaan voimaantuminen kriittiseen, eettiseen ja poliittiseen vuoropuheluun ympäröivän maailman kanssa, sekä tunteiden tiedostaminen ja omien kokemusten sanallistaminen. Lisäksi taiteelliset menetelmät mahdollistavat heidän mukaansa tilan, jossa on mahdollista tutkia omaa itseään ja suhdetta ympäristöön luovin keinoin.
Kiinnostuksemme kohteena ollut moninaisuus on olennainen teema globaalikasvatuksessa (Cantell ym., 2020), jonka tarkastelussa pyritään yhdenvertaisuuden edistämiseen ja kulttuuristen stereotypioiden ja ennakkoluulojen lieventämiseen (Suomen ympäristökasvatuksen seura ry, 2015). Luontosuhteen muodostuminen voi toimia yhtenä näkökulmana kulttuuriin ja moninaisuuteen, jonka avulla voidaan oppia ymmärtämään itseä sekä muista kulttuurisista lähtökohdista tulevia. Kulttuurin vaikutus henkilökohtaisen luontosuhteen muodostumiselle onkin hyvin olennainen, ja luontosuhde ja kulttuuri voidaan nähdä kokonaisvaltaisena ihmisen ja ympäristön suhteena (Kallinen ym., 2012); suhde luontoon rakentuu toisaalta kulttuuristen narratiivin kautta, mutta myös siitä, millaiseen ympäristökulttuuriin ihminen kasvaa. Eroja voi olla kulttuurisesti hyvin samanmuotoisellakin alueella (Cantell ym., 2020).
Ympäristökasvatuksessa on tärkeää osallistamisen näkökulma, jotta oppilaat kokevat pystyvänsä vaikuttamaan käsiteltäviin asioihin ja ongelmiin (Suomen ympäristökasvatuksen seura ry, 2015). Pulkin ja Tervasmäen (2022) mukaan kasvatuksen tulisikin vahvistaa eettisen kuvittelukyvyn kehittymistä ja toivon ylläpitämistä. Tämä vaatii heidän mukaansa myös kasvattajalta omaa käsitystä ja näkemystä hyvästä elämästä. Oppilaat voivat vaikuttaa monella tavalla, esimerkiksi päätöksenteolla, kampanjoinnilla, tiedon levittämisellä tai henkilökohtaisilla valinnoilla. Tärkeintä on kuitenkin, että oppilaat saavat itse pohtia ongelmaa sekä ideoida ja toteuttaa sen ratkaisun (Suomen ympäristökasvatuksen seura ry, 2015).
Erilaisiin kulttuureihin tutustuttaessa puolestaan on hyvä keskittyä yksilöihin ja yksilöiden tarinoihin, jotta vältytään vahvistamasta stereotypioita (Suomen ympäristökasvatuksen seura ry, 2015). Siksi yksilöihin keskittyvien uutisartikkeleiden ohella kaunokirjalliset teokset ovat hyvää oppimateriaalia, niiden henkilöihin ja heidän tarinaansa keskittyvän luonteen vuoksi. Moninaisuuden käsittelyssä oleellista on myös tiedostaa laajemmin ihmisten moninaisuus
erilaisten kulttuurienkin sisällä (Suomen ympäristökasvatuksen seura ry, 2015) ja tunnistaa, että jokainen yksilö on itsenäinen, erilainen ja moninainen.
Opetuskokonaisuus: Luontosuhde ja itsetuntemus globaalin ympäristökasvatuksen näkökulmasta
1.Oppitunti.
Ensimmäisellä oppitunnilla on tarkoitus perehtyä luontosuhteen käsitteeseen ja oppilaiden omaan luontosuhteeseen. Aihetta käsitellään erilaisten suomalaisten kulttuuriteosten kautta, esimerkiksi taideteosten, tai runojen. Näistä oppilaat voivat valita itseään erityisen kiinnostavia teoksia ja pohtia niitä syvemmin kirjallisesti yksilöinä, tai osallistavammin esimerkiksi sanapilven kautta.
Lopuksi ohjeistetaan koko jakson mittainen luontosuhdeprojekti, jossa oppilaat valitsevat itsenäisesti jonkin toista kulttuuria käsittelevän kulttuuriteoksen, esimerkiksi kirjan, elokuvan, tv-sarjan tai vaikkapa näyttelyn, johon lähdetään tutustumaan. Teos voidaan valita ennalta annetuista vaihtoehdoista, tai itsenäisesti.
2.Oppitunti.
Toisella oppitunnilla on tarkoitus syventyä muihin kulttuureihin. Tunti aloitetaan läpikäymällä oppilaiden valitsemia tuotoksia ja varmistetaan niiden sopivuus jaksoa ajatellen, sekä käsitellään lyhyesti millaisia erilaisia maita ja kulttuureja oppilaiden valinnoissa on.
Tämän jälkeen perehdytään kulttuurin ja moninaisuuden käsitteisiin sekä pohditaan ennakkoluulojen muodostumista ja ilmentymistä arkielämässä. Ennakkoluuloihin syvennytään jonkin tietyn kulttuurin kautta ja perehdytään siihen kulttuuriin syvemmin esimerkiksi videon tai uutisen avulla tarkoituksena tehdä havaintoja ennakkoluulojen paikkansapitävyydestä ja ajatusten muutoksesta.
Lopuksi ohjeistetaan tutustumaan syvemmin omaan itsenäisesti valittuun teokseen (kirja, elokuva, tv-sarja, näyttely tms.) ja pohtimaan erityisesti, miten luonto ja kulttuuri ilmentyvät ja vaikuttavat päähenkilön elämässä.
3.Oppitunti.
Kolmannella oppitunnilla syvennytään itsenäisesti valittuun teokseen toteuttamalla siitä luova työ. Työn tavoite on yhdistää toisesta kulttuurista tulevan, teoksessa esiintyvän henkilön luontosuhdetta oppilaan omaan luontosuhteeseen, valottaen niiden samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia. Työn toteutustapa voi olla kirjallinen, esimerkiksi essee tai runo tai vaihtoehtoisesti kuvataiteellinen, esimerkiksi piirros tai maalaus tai näitä yhdistelevä ajatuskartta tai kollaasi.
Työtä ohjaavina apukysymyksinä oppilaat voivat pohtia esimerkiksi luonnon merkitystä teoksen henkilölle ja oppilaalle itselleen sekä kerätä teemaan liittyviä sanoja ja kuvia, joita vertailla. Työt toteutetaan loppuun itsenäisesti ja palautetaan opettajalle esimerkiksi sähköisesti, ja oppilaat saavat niistä sanallista palautetta.
4.Oppitunti.
Viimeinen oppitunti koostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisellä puoliskolla oppilaat saavat esitellä työnsä ja niiden pohjalta käydään keskustelua luontosuhteen ja kulttuurin yhteydestä niin muissa, kuin omassakin kulttuurissa sekä ennakkoluuloista ja niiden merkityksestä moninaisuuden kunnioittamisessa.
Toisella puoliskolla syvennytään osallistavampaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Oppilaat saavat käsiteltyjen teemojen pohjalta pohtia ryhmissä moninaisuuteen ja kulttuuriseen kestävään kehitykseen liittyviä yhteiskunnallisia ongelmia ja epäkohtia. Painotus näissä ongelmissa on, että ne vaikuttaisivat kaikkien tosiasialliseen arkielämään. Oppilaat saavat ideoida keksimiensä ongelmien ratkaisuksi jonkin tavoitteen, mikä halutaan saavuttaa ja sen jälkeen jonkin konkreettisen, kaikille mahdollisen keinon, jolla tuo tavoite voidaan saavuttaa. Oppilaita sitoutetaan noudattamaan keksimiään keinoja myös opintojakson jälkeen.
Pilottitunti
Teemojen ja opetusmenetelmien toimivuutta pääsimme kokeilemaan käytännössä yhdeksäsluokkalaisten oppilaanohjauksen oppitunnilla. Tiivistimme kokeilumme tätä varten yhdeksi 45 minuutin oppitunniksi, jossa pyrimme kiinnittämään huomiota kokonaisuuden selkeyteen, jotta oppilaiden olisi helppo motivoitua ja kaikki päätavoitteemme toteutuisivat. Lisäksi yhdistimme oppitunnin loppuun viimeiselle tunnille suunniteltuja sisältöjä ongelmien ja omien vaikuttamismahdollisuuksien tunnistamisesta. Eniten opetusjaksosta jäi pois maantietoon liittyviä sisältöjä, joilla pohdintoja on tarkoitus jatkaa siirtämällä katsetta muihin ihmisiin eri puolilla maapalloa.
Oppitunti alkoi lyhyellä luontosuhteen käsitteen orientaatiolla, jonka pohjalta metsä nousi vahvasti esiin. Luontosuhteen vuorovaikutuksellisuuden avaamisen jälkeen koottiin sanapilvi, johon oppilaat kirjoittivat omaan luontosuhteeseensa liittyviä asioita. Tehtävä oli tuottelias ja esiin nousi metsän ohella myös tunteita kuten rauhallisuus sekä luontoon liittyviä kulttuurikytköksiä, kuten makkaran paisto. Luontosuhteen kytkeytymistä omaan identiteettiin ja itsetuntemukseen avattiin, linkittäen sen tarkastelun oppilaanohjaukseen.
Tämän jälkeen teemoja syvennettiin perehtymällä suomalaisiin kulttuuriteoksiin. Vertailemalla Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot -maalausta sekä Tove Janssonin muumipiirrosta havainnollistettiin metsään liittyviä tunnemerkityksiä. Aihetta lähestyttiin myös Veera Viitan runolla Näillä silmillä sekä rap-yhtye Gasellien Lumi -kappaleella, jotka havainnollistivat luontoon liittyviä henkilökohtaisia kokemuksia. Metsä voi näyttäytyä esimerkiksi rauhan tilana, mutta toisaalta se voi joillekin kuvastaa myös tuntematonta ja pelottavaa. Luonnon yhteiskunnallista ulottuvuutta käsittelimme Juha Taskisen Verkkoon kuollut norppa -valokuvan avulla ja oppilaat saivat pohtia erilaisia suhtautumisia luonnon yhteiskunnalliseen rooliin.
Käsiteltyjen ajatusten pohjalta vedettiin yhteen luontosuhteiden yksilöllisyys ja yhdenvertaisuus. Ihmisillä on erilaisia suhteita luontoon riippuen monista taustatekijöistä ja on sosiaalisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen kannalta tärkeää kunnioittaa toisten erilaisuutta. Tästä moninaisuuden konseptista päästiin tunnin päättävään vaikuttamistehtävään, jossa oppilaat saivat pohtia erilaisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia epäkohtia ja ideoida niihin konkreettisia vaikuttamiskeinoja. Oppilaat tunnistivatkin moninaisuuden ongelmia, kuten epätasa-arvo, rasismi ja syrjiminen.
Opetuskokeilusta opittua
Kokemuksemme mukaan luontosuhteen ja kulttuurin yhteyttä voidaan tarkastella myös oppilaanohjauksessa. Oppilaat saivat ihmisten erilaisuuteen uusia näkökulmia ja sekä tunnilla saadun tuntuman, että jälkikäteen oppilailta saadun palautteen perusteella oma mahdollisuus vaikuttaa lisäsi oppilaiden mielenkiintoa. Tällaiset teemat vaikuttaisivat siis tarpeellisilta tulokulmilta ympäristökasvatukseen. Toisaalta tunnilla käyty keskustelu jäi lopulta vähäiseksi, mutta AnswerGarden-sanapilven monipuolisuus kuitenkin osoittaa, että oppilailla oli ajatuksia aiheeseen liittyen. Jälkikäteen ajatellen, jos ryhmän olisi tuntenut paremmin, olisi oppilaille voinut olla tarkoituksenmukaisempaa tuottaa enemmän itsenäistä kirjallista tai kuvataiteellista pohdintaa, jolloin omia ajatuksia olisi voinut olla helpompi ilmaista ilman ryhmäpainetta.
Useamman oppitunnin kokonaisuus mahdollistaisi tutustumisen muihin kulttuureihin yksilöllisten ja itseä kiinnostavien kertomusten kautta, mikä voisi tarjota syvemmän eläytymisen toisten ihmisten elämään ja motivoida vaikuttamiseen. Vaikuttamista olisi suuremmilla resursseilla mahdollista toteuttaa myös konkreettisemmin, esim. lehteen julkaistavalla mielipidekirjoituksella. Kaiken kaikkiaan kokeilutunti alleviivaa käsiteltäviin aihepiireihin syventymistä laajemmin, syvemmän ymmärryksen saavuttamiseksi.
Lähteet:
Aarnio-Linnanvuori, E. (2020). Oppilaanohjaus antaa tilaisuuden tutustua tulevaisuuden taitoihin, Ympäristökasvatus-lehti 1/2020 https://feesuomi.fi/lehti/oppilaanohjaus-antaa-tilaisuuden-tutustua-tulevaisuuden-taitoihin/
Cantell, H., Aarnio-Linnanvuori, E. & Tani, S. (2020). Ympäristökasvatus: kestävän tulevaisuuden käsikirja. PS-kustannus.
Huhtala, H. M. (2018). Sivistys ja kasvatus ennen ja nyt‒Adornolainen näkökulma sivistykseen. Koulu ja menneisyys, 56, 329-351.
Kallinen, T., Nygren, A. & Tammisto, T. (2012). Luonto-kulttuuri -jaotteluista tilanteellisiin luontosuhteisiin. Teoksessa T. Kallinen, A. Nygren & T. Tammisto (toim.), Ympäristö ja kulttuuri (s. 9—35). Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos.
Oikarinen, T., Martikainen, S. J., Mellanen, L., Laakso, H., Kuhalampi, A., Hakoköngäs, E., … & Elme, E. (2020). Humanismia yrittäjyyskasvatukseen. Nuorisotutkimus, 38(2), 69-72.
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus.
Pulkki, J. & Tervasmäki, T. (2022). Mitä (ympäristö)kasvattajan on hyvä tietää psykokapitalismista? Teoksessa Maailman tärkein tehtävä –Esseitä kasvatuksesta, vastuusta ja toivosta. Juhlakirja professori Veli-Matti Värrille. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura / niin & näin, 118–137.
Suomen ympäristökasvatuksen seura ry. (2015). Yhteinen maapallo—kuinka minä liityn maailmaan?: kasvattajan opas globaalien ympäristökysymysten käsittelyyn ja niihin vaikuttamiseen peruskoulussa ja toisella asteella. Suomen ympäristökasvatuksen seura ry.
Suomen ympäristökasvatuksen seura ry. (2015). Yhteinen maapallo—kuinka minä liityn maailmaan?: kasvattajan opas globaalien ympäristökysymysten käsittelyyn ja niihin vaikuttamiseen peruskoulussa ja toisella asteella. Suomen ympäristökasvatuksen seura ry.
Värri, V-M. Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino. 2018 (tai 2. painos 2019). Tandor.